Arvokkaasta kuolemasta

Miten määritellä arvokas kuolema? Voiko kuolema ylipäätään olla arvokas, sehän osoittaa rajallisuutta ja määrittää sen, mitä kaiken on pakko joskus tehdä: loppua.
Miten blogi voi kuolla arvokkaasti? Tämä ei todellakaan ole sitä tehnyt, btw. Kirjoitin tänne viimeksi vuosi sitten, ja sekin oli yksittäinen hairahdus vankassa päivittäisten ajatusten jakamattomuuden virrassa, joka minua auringon noustessa huuhtelee. Kyseinen tapahtuma ei näytä yhtä ylevältä miltä kuulostaa (kompastun jälleen kerran mattoon ja päätän olla kertomatta siitä kellekään, sen sijaan hoidan tunteistani puhumisen mulkoilemalla mokomaa ylihintaista kudelmaa).
Olen aloittanut elämässäni monia juttuja. Olen myös lopettanut niitä sen verran, että tilanne tällä hetkellä on plus miinus nolla. On monia tapoja lopettaa juttuja. Jos olet tekemässä työjuttuja monikansallisessa riistofirmassa, mikä sotii ideologiaasi vastaan, voit mennä pomosi puheille, valistaa häntä kaksi tuntia mitä yrityksenne tekee trooppisille sademetsille ja erota/saada potkut. Tuskin vaikutat asiaan hittojakaan, mutta olet hoitanut homman tyylillä (ellet suu vaahdossa puhuessasi vaahdonnut myös pomosi paidalle).
Sitten olen minä. Aloitan jotain. Innostun siitä. Sitten, jossain määrämättömässä vaiheessa tätä toiminnan ajanjaksoa, se ei enää huvita. Se on kivaa, mutta se on kivaa-listallani viimeisenä. Silloin olisi hyvä hetki lopettaa kyseinen toiminto. Mutta ei. Jätän sen kitumaan.
Esimerkki: aloitin ratsastuksen ala-asteen puolessavälissä. Yläasteella se ei enää innostanut. Koko helkutin yläasteen kävin epämääräisesti talleilla, olin paljon pois, kunnes viimein napsaisin napanuoran katki.
Minulle tuli eilen askartelufiilis. Otin askartelutarvikkeet esille ja aloin hommiin. Suunnitelmat olivat tietenkin kaltaisilleni haihattelijoille ominaisesti suuria. En viimeistellyt yhtäkään korttia. Lopulta pakkasin kamat takaisin laatikkoon.
Yhtenä päivänä aloitin blogin. Tässä se nyt vetelee viimeisiä henkäyksiään. Se vetelee niitä luultavasti vielä monta monituista vuotta, koska en anna sen kuolla rauhallisesti tai arvokkaasti.
Näiden esimerkkien saattelemana mieleeni juolahti, että toivottavasti en ikinä aio jättää poikaystävääni :D

The Imaginarium of Coconut Body Butter

Heräsin tänä aamuna karmivaan päänsärkyyn, joka mitä luultavimmin johtuu pitkäaikaisesta riippuvuudestani kofeiinipitoiseen elämäneliksiiriini. Todettuani, ettei Presidentti-kahvi aivan täytä huipputarkkoja laatuvaatimuksiani (pitää olla kofeiinia, ei saa maistua paskalta, pitää olla tehty vasta sodan jälkeen), marssin kauppaan kuin parempikin narkomaani likaisella tukalla ja tummilla silmänalusilla ja tärisevin käsin. Viimeksimainittu tosin johtui siitä, että Lunani päätti takavarikoida toisen lapasen ruoan puutteessa.

Hyllyjen välissä haahuillessani en voinut olla huomaamatta - tuskin tajutonkaan voi olla huomaamatta sen väristä purkkia - Hawaiian Tropicin kookosvartalovoita. Itsehän olen onnistunut jakautumaan kahteen leiriin tärkeässä kysymyksessä nimeltä voiteiden kanssa läträys: kesäisin suosin Nivean tai Yves Rocherin (siitä vaniljakäsivoiteesta voisi tappaa) kevyempiä kosteusvoiteita, joiden miettimiseen en juurikaan uhraa aikaa. Aina syksyisin joudun järkyttävän kriisin partaalle huomatessani nahkani kuoriutuvan päivittäin kun paremmallakin vaihtolämpöisellä ja alan hamstrata talvirasvaa sanan toisessa merkityksessä: yö- ja päivävoiteet, jalkavoiteet, paksut rasvat, savipohjaiset kosteusvoiteet, anaskuorinnat, kaurakuorinnat, kosteuttavat naamiot... Ihoni selviytymisvaisto nosti salakavalasti päätään valkoisten hyllyjen välissä ja pakotti nappaamaan pinksahtavan purnukan. Normaalisti en periaatesyistä maksaisi kolmeatoista euroa mistään sen värisestä, mutta ehkä kookoshuurut olivat aloittaneet jo aivojeni syövyttämisen? Kotona sain kunnon naurut, sillä purkin pohjassa luvattiin sen "pidentävän rusketusta". Mitä ihmettä? Nykyään rusketusta tuntuvat pidentävän kaikki muut tuotteet paitsi valkaiseva hammastahna...

No, tältä näytti kyseinen purnukka, ja pienen testauksen jälkeen kerroin teille rakkahat: perfecto! Tuoksu on ihanan vaniljainen ja koostumus erittäin hyvä, ei liian raskas (kuten aluksi epäilin, markettituotteet eivät ole edelleenkään voittaneet luottamustani puolelleen) ja voide jättää iholle lupaamansa sileän tunteen. Aika hyvin hiukan halpiksen oloiselta purnukalta! Kyllä, minulla on edelleen ennakkoluuloni pinkkiä kohtaan.

Uskallan jopa veikata kyseisen mössön päihittävän Body Shopin vastaavan, josta en sen erityisemmin pitänyt, vaikka purkin ulkonäkö onkin hiukan hienostuneempi.

Noelle

Btw, nykyinen fontti taitaa olla niin epäselvä ettei kukaan jaksa sössötystäni lukea? :D

From France With Lööv

Inspirated by lovely lady Audrey Tautou.

Ihana fiftari-tyyli, VYÖTÄRÖ, ja tietenkin Hot Chocolaten sanoin: "Heaven is in the back seat of my Cadillac!"

Ah Audrey-hiuksien lumous!

Söpöt koulutyttövekkisexysihteerihameet <3 Jos etsit täydellistä koulutyttövekkisexysihteerihametta, suuntaa suosiolla Zaraan tai Mangoon.

Vivienne tietää, miltä huivin tulee näyttää! Valitettavasti hänellä ei tunnu olevan hajuakaan mitä sen OIKEASTI tulisi maksaa rakkauden kestämiseksi.

Viuhkat on melkeen eloonjäämisvaruste näin sadan asteen pakkasissa.

Paidat on niin ladylike että suorastaan ällöttäis jos aivokapasiteetti siihen riittäis.

Ja viimeisenä helmikuuni suuri rakkaus, pari metriä valkoista kesämekkofiilistä jonka kaikki luultavasti tulee sekoittamaan hääfiilikseen...

Olen muuten päättänyt alkaa tehdä kuvapostauksia omasta pärstästäni! Paitsi hyvällä tuurilla saan rajattua kyseisen ruumiinosan onneksenne pois.

Noelle

Nostalgiapostaus

Vuosi on kulunut vikasta postauksesta ja poikaystävän pikkusiskon inspiroimana onnistuin raahaamaan persustani tänne bloggeriin (voisinpa jopa todeta että vuoden 2011 urheilut on täten suoritettu) ja nyt täytyisi kyllä varmastikin hävetä, sekä mykkäkoulua bloggeria että aiempia postauksia kohtaan. Voin vain todeta pitäväni samaa tasoa yllä jatkossakin...
Harmillista että bloggeri missasi syksyn täydellisen unisex-lesbotyylini hiuksia myöten, itse pidin siitä kovastikin. Tinahuuruissa tein näet uudenvuodenlupauksen naisellisemmasta pukeutumistyylistä, jota olen orjallisesti alkanut toteuttaa tässä tammi-helmikuussa. Voi kun saisin edes tästä wnb audreytatou -yrityksestäni jonkinnäköistä kuvannyherrystä, mutta epäilenpä. Tosin teidän henkisen hyvinvointinne kannalta varmaan pätee "mitä epäselvempi kuva, sitä selvempänä säilyy pää".
Minua saa rohkeasti patistaa tänne bloggaamaan, jos en itse muista!!!
Ja kuten tuloksesta näkyy (viimeisin teksti tammikuu 2010), niin luultavasti olis toivottavaakin :D
Noelle

New Year N H&M

Joka vuosi tammikuun ensimmäisten päivien aikaan hauras pieni kuplamme poksahtaa mahtavasti herätyskellon järkyttävään pirinään, ja silloin karmea totuus iskeytyy unisiin mieliimme:
Helvetti on palannut tulisempana kuin koskaan.

Enkä nyt puhu mistään Hesburgerin uudesta hampurilaisesta vaan korkealentoisesta painajaisesta nimeltä loman loppuminen. Tottahan se on, että kaikki hyvä loppuu aikanaan, mutta vastapainoisesti eikö tuskankin tulisi jossain vaiheessa elämää mennä itseensä ja kadota? Varsinkin viimeisen peruskoulun lukuvuoden kunniaksi?
Ei ilmeisestikään. Nyt on tullut aika tajuta, että meidän pitää nostaa uusien farkkujen verhoama perseemme penkistä ja ryhtyä hommiin. (Tai ainakin vanhempamme ja opemme meille näin vakuuttavat.)

Mutta hei, nyt on myöskin tullut sen viimeisen puolen vuoden aika, jolloin elämme melkein onnellisesti melkein pumpulissa, eikä kenenkään tarvitse maksaa vielä omaa vesilaskuaan!
Näin onnellisesti säästetyillä rahoilla onkin sitten hyvä irroitella masentava kevättalvi pois, koska emme varsinaisesti edes tuhlaa mitään: sijoitamme köyhiä (tai ei niin köyhiä) opiskeluvuosiamme varten.

Itse ajattelin sijoittaa seuraaviin H&M:n vaatekappaleisiin pitkää kuumaa kesää varten:

Jep, minä tosiaan ällöttävän optimistisesti uskon, että kirmailen näillä sporttishortseilla pitkin kuumaa asfalttia.

Ja kyllä, minä aion käyttää itsepäisesti näitä uimashortseja olivat ne kuinka raidalliset tahansa.

Olen henkilökohtaisesti sitä mieltä, että jos haluaa ostaa kivan boho chic- paidan joka ei nuole joka tuumaa kehossasi, kannattaa suunnata miestenosastolle.

Koruja tarvitaan aina ja ikuisesti. Aamen.

Jo viime kesänä sorruin ostamaan karkkivärisiä kakkuloita muutamat liikaa joten pohdin, miksi turhaan lopettaa nyt. Kympistä vetoa että näytän noissa tosi viehättävältä.

Juuri näin. Tuo tuossa on tähänastisen elämäni pahin vastustaja: hattujen sukukunnan edustaja, alahaaraltaan panamahattu. Kaikenlaiset karvatupsuhatut ja panamapipot pvat aina muiden hattujen tavoin vihanneet minua silmittömästi (minulle tähän mennessä tuntemattomista syistä), mutta tänä kesänä on tullut aika uhmata kohtaloa ja painaa ylhäällä oleva kyseinen päähine hiusten peitoksi. Ja jos näytän Elm Streetiltä karanneelta (mikä aavistus mielessäni on kaarrellut jo muutaman päivän), ainahan voin käyttää noita fuksianliiloja aurinkolaseja.

Ja sit eikun vaan asiakasnumeroa Online Shopiin ja se on siinä.

Noelle

U're on my list

My Top Wuteva

1. Rakennekynnet
   Ja kaikki iiiihanat lakat ja hörhelöt 8)
   Tai geelivahvistus omiin kynsiin. Ajattelin itse asiassa ostaa Eurodiscountista itselleni UV- setin... tiedä sitten onko se nyt mitenkään erityisen järkevää.













Hiustenpidennykset.
Minulla ei ole aikaa tai rahaa 'aitoihin' parinsadan euron pidennyksiin (niiden pitää olla PITKÄT), joten olen katsellut Hairiumista ja Hairtradesta mukavia mustia 60 cm klipsipidennyksiä.
Oma fledani on tällä hetkellä n. 40 cm pitkä ja auttamattomasti kerrostettu ja sivuotsistettu. Mikä vielä hirveämpää, olen kasvattamassa kyseistä lyhennystä pois, mikä ei välttämättä ole se kaikkein viehättävin vaihe.









Ihanat, löysät Cocolulun farkut.
Sexy Chick.









Laukku.
Minulle on muodostunut jo pakkomielle muutamista Chanelin yksilöistä <3











Tolppakorot.
Niiiin must löysien poikafarkkujen kanssa!









Yberihanat varpaankynnen lakkaukset kuuluvat tietysti hintaan.









Tasainen iho.
Kyseinen asia on yksi niistä, joita tuhannet ja tuhannet naiset tavoittelevat vuodesta vuoteen. Totuus on, ettei meillä ole luonnostaan lapsuuden jälkeen enää viehättävän tasaista, pehmeää ja rypytöntä ihoa.
Kalpeakin saisi olla, näyttäisi mustat hiukset söpöiltä.









Tummat hiukset.
Vahvat, pitkät ja paksut, sellaiset, joita pysähdytään katsomaan kadulla.
Ei, en ole turhamainen.









Kännykkä.
Kosketusnäyttö ja tuunaus must.









Näyttävät tekoripset.
En tajua, mitä hienoa niissä on, mutta tyhmyys tiivistyy oivasti noihin riemunkirjaviin riikinkukonpyrstöihin.

1. Koristeellinen sormus.
   Joku sormea pitkin kipuava käärme voisi olla aika tyylikäs.

Joku, joka maksaa tämän kaiken.
Minähän en nimittäin sitä tee.

Hobo chick

Talvitakkini päätti sitten vihdoin ja viimein saapua.
Luojan kiitos, sanon minä, sillä ulkona on 5 astetta pakkasta ja sisäinen lämmitykseni sanoo hetkenä minä hyvänsä sopimuksen irti.

Päivän pinnallisuus- aiheena puhuttaa tänään hobo chick.
Lyhyesti voisin tyylisuuntauksesta todeta, että se on rentoa (ei kuitenkaan grungea) sellaista farkkuliivi- peruspaita- tyylistä.
Pieni homeless- look olisi ehkä sopiva sana.



Jep, tuollainen Nicole- tyyli on fantastista.

Muita boho/hobo chick- tyylin suosijoita ovat mm. Kate Moss ja Olsenit

Älä jätä huomiseen sitä, minkä voit tänään syödä

Noelle