Lumi goes on, ja pakkanen se kun vain nipistelee poskista kuin ihoa uudistava suolahappohoito kosmetologilla.
Pohdin tässä yhtenä päivänä (aivan; nyt seuraa valittuja latteuksia), että kaikki haluavat pitkän elämän, mutta kukaan ei halua tulla vanhaksi!
Siitä todistavat kaikki anti- age- tuotteet, voiteet ja panssarivaunut.
Totuus on, että vaikka nappaisi kuinka monta ekstaasipilleriä ja seisoisi päällään Pirkka- Pekka Peteliuksen biisejä hoilottaen, ei pääse eroon siitä tosiasiasta, että me ihmiset haluamme ristiriitaisia asioita. Ja vieläpä aivan typeriä sellaisia.
Lisäksi olemme sokeita itsellemme. Meinaan, että kuin lepakot.
Tai siis kukapa ei olisi huokaillut, kun maailman ihanimmat silmät omistava tyttö ilmoittaisi hankkivansa piilarit, tai kun luokan nörttipoju kovistelee kavereitaan? He eivät vain tajua, koska eivät näe itseään oikein.
Nykyäänkin viidenkympin kirkkaasti ylittäneet vetyperoksidiblondinaiset saattavat kävellä sinua vastaan kadulla violeteissa meikeissä, jotka ovat pikemminkin karanneet Scary Movie 3:sta kuin Helena Rubinsteinin kokoelmasta. Myös järkyttävät vatsamakkaroita nuolevat push- up- topit ja kolme numeroa liian pienet Seven- farkut kuuluvat yleisesti tämän lajit tunnusmerkkeihin. Lajin ääntely (aikuisten mummojen versio paviaaneilla raiskatusta stadin slangista) ilmaisee, että tyypillä on nenäontelossa piikkisika.
Tuo oli malliesimerkki ihmisestä, joka näkee itsensä ilmeisen pesemättömän lasin läpi.
On myös toinen ääripää, eli ihana mutta itsensä ah- nii- aliarvioiva- people.
En halua olla kumpikaan noista, vaikka tuota jälkimmäistä yleensä pidetään kilttinä ja nöyränä (mikä on siis NIIN päin Kentsun persettä).
Siksi mielestäni (siis näillä sanoilla alkavaa lausetta ei kannata ikinä toteuttaa) kunnon kaveri kertoo, jos käyttäytyy kuin kamelin peräpukama. Yleensä kyselen kavereiltani Top- listoja, mikä minussa on hyvää ja mikä huonoa.
Ette ehkä tiedä, mutta rakastatte minua
- Noelle
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti