Riparirallaa ja vaaleanpunainen take away

Taukoni on ollut valtaisa. Huimaava. Rotko minun ja muun maailman välillä. Lasinen seinä. Tyhjyys avaruudessa.
Minun todellakin täytyy alkaa myydä hautajaispuheita.

Olen iloisesti yllättynyt, kuinka kivaa blogiin on ollut kirjoittaa (näiden kolmen kokemuksen perusteella). Koneemme pimahti (ja on edelleen pimahtanut, kuten minäkin), joten ruotsinkirjani sivuilta löytyy pohdintoja julkkisten luokkakavereista.
En välitä paljoakaan tuskistanne, joten kopioinpa sen tähän:


"Ruotsin koepäivä varattiin 14.11. Kappaleet 1- 3. Tyyyylsää. Ei, ei tylsää. Karmeaa. Hui. Siinä on kolme kappaletta liikaa. Voi kun voisi vain sanoa opelle; 'Palataan asiaan kymmenen vuoden kuluttua kun olen rikas ja kuuluisa lääkäritaiteilijakirjailijaurheilijastandupkoomikko. Tsaukki, taukki'. Ja sitten häipyä ovesta.

Tuntuu omituiselta ajatella, että julkkiksetkin ovat tehneet matikan kokeita. Tenttineet samoja asioita, kenties saaneet huonompia numeroita. Ja ajatelkaa; meillä sattaa olla nyt tuleva julkkis luokallamme tahi kaverinamme. Ehkä joku pienempi julkkis, mutta jossainhan ne ovat isotkin julkimot koulunsa käyneet. Miltähän tuntuisi miokata Leonardo DiCapriota? Tai tulla samaan luokkakokoukseen Daniel Craigin kanssa? Nuokin tyypit ovat hyppineet joskus välkillä. (Siis hei- nehän alkaa kuulostaa normaaleilta ihmisiltä!) Enkä puhu nyt pelkästään näyttelijöistä. Olisi mahtavaa sanoa olleensa pienenä Rihannan pyjamabileissä (Disturbia on muuten ihana biisi).
No, joidenkinhan on pakko olla heidänkin luokkakamujaan, ja ne 'jotkut' on tuolla jossain (ne jotka saivat selvää, nostavat kädet ilmaan ja huutavat 'Jesss!!'.
Tarkoitan vain, että tuolla kadullakin saattaa parhaillaan hölkätä Anna Abreun bestis.

Ei kun kiikarit esiin ja kuikuilemaan!
Teidän,
Noelle"





Ja tuo oli taatusti rakentavampaa tekemitä ruotsintunneille kun joku hemputin 'verbien taipuminen imperfektissä kolmannen ryhmän mukaan'. Sitä paitsi osaan sen jo. -dde- pääte.
Olen varmaankin aika ärsyttävä oppilas, en ymmärrä ruotsin kymppiäni.
Vihaan ruotsia. Osaan sitä. Hyvinkin. Mutta kolkkaisin sen koska tahansa pimeällä kujalla.





Kaunistelematta (koska tällä ei voi lesoa) omaan uskomattoman (omituisen) mielikuvituksen. Tai sitten vain kuvittelen (mutta kaikesta huolimatta uskon kavereideni voivan vahvistaa). Kehittelen esimerkiksi- hmm... mielenkiintoisia tekosyitä, jos joskus sattuisin myöhästymään koulusta. En ole ikinä myöhästynyt, en ikinä. Harmillista. Ehkä minun pitäisi nukkua pommiin vain voidakseni kertoa, kuinka minut imaistiin telkkarin kautta Disneyn taikamaailmaan (jonka voit ostaa ikiomaksi!). *Bling bling*
Ja usein kuvittelen Mitä jos- tilanteita. Tässä muutamia esmerkkejä tämän aamun riparinaloituskirkostani.
Kyllä, se kesti vain puolitoista tuntia, eikä puolitoista vuotta (ylitän muiden omituisuusajatustiheyden aika reippaasti).
Ei, en ollut nauttinut kuin tuoremehua.
Ja ei, tässä ei ole läheskään kaikki.


Mitähän jos...


1. pudottaisin kolehtihaaviin miljoonan euron shekin?
2. änkeäisin istumaan penkin alle?
3. laulaisin virsiä totisella naamalla oikein kovaa ja epävireisesti?
4. piereskelisin ja röyhtäilisisin oikein kovaa aina kun pappi avaa suunsa? (Mutta tätä
en tee, olenhan GoodGirl)
5. nousisin seisomaan ja julistaisin kovaan aaneen olevani FBI:stä, että pappi on pidätetty ja
pommiryhmä odottaa katolla?
6. tiedustelisin kirkon hintaa pyjamabileideni viettopaikaksi?
7. tulisin tilaisuuteen kokovalkoisissa, enkelin siivet selässä, sädekehä pään päällä Häämarssia
laulaen?
8. ehtoollisviinin jakohetkellä kaivaisin viinipullon laukustani ilmoittaen, että minulla on omat
viinat mukana?
9. kasaisin öylätin (ehtoollisleipä) päälle kinkkua, justoa ja makkaraa?
10. leikkisin tukehtuvani lapaseeni?
11. niistäisin nenääni oikein äänekkäästi ja kysyisin, saisinko nenäliinan puutteessa niistää
kaapuun?
12. alkaisin taputtaa aina, kun puhe vaimenee?
13. hyppäisin alttarille ja kyselisin kaikilta, minkä värisiä raitoja minun tulisi ottaa?
14. Fernando Torres olisi isoveljeni ja tulisi tuomaan minulle take away- kahvin (alkoi tehdä
mieli kahvia)?
15. venuslaiset tulisivat tuomaan minulle take away- kahvin?
16. venuslaiset tulisivat ja sädettäisivät kirkon vaaleanpunaisilla hattaroilla (ja hattaraa)?

Ja minä todellakin ajattelin noita kahta viimeistä. Ihan tosi. Nyt on hyvä hetki hakea terapiaa.

Ehkä löysin syyn, miksi pidän fantasiakirjoista. Niissä saa olla myös huumoria. Ja sarkasmia! Miten voi maailma pärjätä ilman sarkasmia?!



Kirjasuosikkini Top 3

1. Harry Potterit
En tarkoita tällä perus'siisdaaihqutannoitijavelhojakoskaa)aionmennänaimisiinDanielRadcliffenkanssajab)huoneeniontäynnänoitakamaajonkavoitinlotosta'- juttuja. Potterit on kirjoitettu äärimmäisen hyvin, kuvailevasti ja mielikuvituksekkaasti. Rowling suunitteli juonta 7 vuotta. Kirjat osaavat olla vakavia, ironisia ja hauskoja samaan aikaan. Niissä ei ole miltei yhtään tyhmiä kohtia. En ole perusfani. Ihailen töitä ja ideoita kirjojen takana.

2. Houkutus
Tutustuin Stephenie Meyerin kirjaan keväällä. Olen lukenut sen nyt 21 kertaa. Sille on myös jatko- osia, joista en sen suuremmin välitä (joten luen ne vain viisi kertaa). Houkutus ei ole mikään tavallinen vampyyritarina. Ajatus täydellisestä vampyyrista tuntuu ihan juntilta. Mutta salaperäisyys tekee Edwardista (se vampyyripoju, nam) kirjan ylivoimaisesti karismaattisimman henkilön, vaikkei hän olekaan päähenkilö. Kirjassa on ihana jännittynyt tunnelma, Edwardin salaisuuden verho, Romeo- Julia- Sherlock Holmes- asetelma. Minulla on toivomus Joulupukille; pliis, sano että Edward on oikeasti olemassa! (Ja tuo hänet minulle:))
HUOM! Houkutus- leffa (jonka trailerit on ihan parhaita) tulee Suomeen tammikuussa!

3. Himoshoppaajan salaiset unelmat
Tämä on ehkä paras 'tosimaailmassa' tapahtuva kirja. Rrrrrakastan kirjailija Sophie Kinsellan ironista otetta ja huimaa sarkasmin ja huumorin pläjäystä. Koen myös (vaikken sitä tunnusta) pientä samastumista kirjan shoppausnarkomaanin kanssa. Upeaa on myös valloittavan valoisan narkomaanin luulo, että hän kuluttaa saman verran kuin muutkin. Raikas, ihana ja hauska kirja!!!

Samankaltaista sarkasmia löydän fanittamastani Adorable Mangolisa's meikkiblogista. Pisteet sille, ja pusut poskille, kullat!

Pidin muuten eilen Halloween- juhlat, mutta siitä lisää huomenna!

XOXO
Noelle